kultainen keskitie?

Jäin miettiin eilen vähä enemmänkin yhenillanjuttuja ja aloin miettiä omia sekoilujani. Yks aika mieleenpainuva poika noin kuukaus sitte osui samalle kotimatkalle ku baarist piti lähtee. tai oikeastaan pitäs puhuu jo ihan kunnolla miehestä tai miten sen nyt ottaa. kuitenki baarissa oli jo vähän silmäpeliä mutta ei mitään sen erikoisempaa. Jotenki sitte päädyin niille yöks mut oli pakko lähtee jo aikasin aamulla muuten olis ollu liian kiusallista. kaikista hauskinta tässä on se että tää kyseinen henkilö tuns mun tosi hyvän kaverin ja nähtiin sitte mun kaverin ylppäreissä. Onneks molempia nauratti ja pystyttiin jutteleen ja oleen suhtkoht normaalisti. en kuitenkaan usko että meillä enään tulee mitään ikinä tapahtumaan mutta se poika oli kyllä ihana. kohtelias, ihan ok näkönenki,mukava, aika lailla perfect. mut liian vanha ja muutenki, siin ei sit ollu sitä jotain vaikka toisaalta siinä oli sitä ja vähän enemmänki, en ees tiiä enään mitä höpötän, meni taas sekavaks! Toisaalta on tosi tylsää että mulla ei ole tosiaan elämässä ikinä ollut 2 kuukautta pidempää suhdetta. Jos laskis kaikkien juttujen, siis myös niitten pienimpienkin kestot yhteen ja ottais keskiarvon tulos olis varmaankin joku 3,54 päivää.. eli menee kännin piikkiin..huoh. Ihmiset voi jakaa aivan selviin eri ryhmiin. ryhmä 1 ne jotka löytävät heti kasvaessaan pojan ja viettävät sen kanssa suurimmanosan nuoruudestaan, ehkä muuttavat yhteen, tai jopa olevat loppuelämän yhdessä, mutta jos ero tulee haetaan sitä toista valittua pitkään ja koittaa sinkku v aihe jossa voi joutua rappiolle. ryhmä 2. ihmiset jotka harrastavat pitkiä suhteita(noin 4 kuukautta - vuosi) mutta eivät välttämättä edes tunne sanaa sinkkuus, vaan aina eron sattuessa pitää löytää heti uus tai tarttua exiin ettei vain jäisi yksin, koska "mitä minä sitten tekisin?" "kaverit ja juhliminen, mitä ne on?" ryhmä 3. ikisinkut, bailaavat, pitävät poikia vain välikappaleena tyydyttämään heidän oman nautintonsa eivät viis välitä seurustelusta koska "vapaana on aina hauskempaa, kuka haluisi elää narun päässä?" no, siitä voidaan olla erimieltä mutta eivät he ainakaan. ryhmä 4. säälittävä ryhmä sinkku naisia jotka haaveilevat unelmienmiehen ilmestymisestä ovelle valkeanhevosen selässä luvaten heille onnelista sadun loppua. nämä naiset kuitenkin myös usein jäävät yksin syömään suklaata ja katsomaan romanttisia elokuvia, toisinsanoen elämään kauniin kukkaiseen satumaailmaansa, sinkkuina. voisi tähän laittaa vielä ryhmän 5. joka yrittää epätoivoisesti löytää unelmien Dan humpreyta kiertäen kaikenmaailman miesten pedit aina ajatellen että "ehkä se on tämä, juu tämä se on" joutuen kuitenkin aina pettymään. Löytyy myös sitten työnarkomaanit joilla ei ole edes aikaa ajtella koko toisensukupuolen olemassa oloa. Näistä mikään ei kuullosta aivan unelma lokerolta, mikä on siis se kultainen keskitie? ei saisi ravata baareissa liikaa, ei etsimällä etsiä, kotoa käsin ei kuitenkaan tapahdu mitään, työpaikat nörtit enemmänkin oksettaa, internetistä etsintä on epätoivoista ja tuskaista. Pitäisi siis vaan päivät pitkät kulkea kaupungilla bongailemassa otollisia kummapneita ja heidän saapuessaan kohdalle joko pyörtyä , pudottaa jotain tai kompastua. Suomalaisilla miehillä on vaan tapana kävellä ohi eikä edes kiinnittää huomiota moiseen.miehet on hankalia mutta kuka sanoo että miesten pitäisi tehdä aloite? ei kukaan, jos me vaikka seuraavalla kerralla pyydettäisiin heitä tanssimaan, treffeille, tarjottaisiin drinkki tai aloitettaisiin flirttailu.. ei hassumpi idea! ennen sitä voisi kyllä syödä pari riviä tummaasuklaata, käpertyä peiton alle katsomaan notting hilliä ja sitten joku päivä astua ulos luolasta. yours truly: you know who