This is how it begins..

Jännittävää, oma blogi. Tänään oli juuri niin sateinen ja tuulinen päivä että sisällä istuminen ei ole hullumpi vaihtoehto. Ei ainakaan kesätöitteni jälkeen. Joka päivä nousen 8 ylös, poljen pyrällä keskelle kotikaupunkini keskustaa ja tartun luudan varteen. tänään se ei ainakaan ollut niiin kauhean mukavaa. Epämielyttävämpää siitä tekee se, että joudut olemaan ihmisten keskellä aivan karmean näköisenä ja kaikenlisäksi niin yltäpäältä hikkapölyn peitossa että sitä voi jopa erehtyä luulemaan hyvin epätasaiseksi rusketukseksi. Joudun aina suihkun jälkeen pettymään kun luulemani rusketusraidat jaloissa olivatkin vain likarajat! siistiä työtä. Ja vielä pahemmaksi vain muuttuu, ipodinin sekosi eikä toimi joten musiikkikaan ei ole tukena raskaassa työssä. Hienosti alotin heti valittamalla, ehkä pitäis ettiä positiivia asioita tästäkin kuten.. no saan ainakin rahaa..hmm..muutama söpö poika kävelee ohi aina silloin tällöin ja saattaa jopa vaihtaa hymynkin..saan olla ulkona..fyysistä työtä yhtä kuin laihtuminen ! oon vaan niin väsynyt, enkä edes tiiä että mistä, tänäänki lähin töistä lujaa, hieman etuajassa kotiin ja kun saavuin kotipihalla, mä vaan itkin, itkin ja itkin, menin sohvalle ja itkin. en tiiä mikä muo nykyään vaivaa, ehkä ne eiliset koe esiintymiset stressas liikaa. tosiaan pyrin musiikkiteatterikouluun helsinkiin eilen, olin siellä jo viimevuonna mutta tästä vuodesta sanottiin että sinne pääseminen on paljon vaikeampaa koska vaatimus taso on korkeammalla ja hakijat ovat vanhempia ja tähtäävät ammattiin, olin nuorimpien joukossa, no ei ihmekkään, minähän olen vasta 18. No itku kohtaus on taas ohi ja päätin avata blogin, tähän mennessä ajatus on tuntunut hyvältä, vihdoinki voi kertoa asioista salaisesti mutta samalla jakaa ne kaikille. Toivon todella sitä että jonakin päivänä voisi vain marssia kaupan kassalle ja tilata elämän itselleen, juuri sellaisena kuin sen haluaa, mutta epäilempä vahvasti että näin ei tule käymään.Vaikkakin, oma elämäni taitaa olla jo tarpeeksi värikäs. Jos kertoisin jotain itsestäni. Ensinnäkin, rakastan vaatteita, perjantaina myin sydämeni yksille kengille, ja hetken kuluttua ne roikkuvatkin jo kädestäni hienossa paerikassissa. Kaverit joskus haukkova henkeään kun näkevät minun vaatteita, johtuen todennäköisesti siitä että ne ovat joskus aika muodikkaitakin vaikka en siihen pyrikkään, oma tyyli, se paras tyyli ja second hand<3 Asun vanhempieni kanssa, ja koiran joka on todennäköisesti homo. Minulla on kasa aivan mahtavia ystäviä, jotkut yhtä hulluja kuin minä, jotkut vähän vähemmän, kumpi nyt onkaan sitten parempi asia! Ja varmasti se tärkein asia tämän ikäisten elämässä, ei en ole varattu, olen niin vapaa kuin olla ja voi, ja mitä poikiin tulee olen äkkipikainen, ihastun nopeasti ja helposti mutta myös yhtä nopeasti poika alkaa ällöttää ja tai sitten mä alan ällöttää niitä, miten tykkää.Yhen illan jutut on varmasti se sana jota haen tähän elämän tilanteeseen. Mutta nyt taidan mennä vuokraamaan kasan elokuvia, ostaa maissilastuja ja juustodippiä ja käpertyä ikeasta ostetun miehen kainaloon. Todays film; laitetaan jotain aurinkoista ja iloista, Toscanan auringon alla

Have a nice and rainy day! yours truly; character from my life