maybe?

sataa taas vettä..ja tänään nään sen pojan, juuri sen pojan jonka tapasin baarissa lauantaina. Jännittää aivan kamalasti, enkä edes ymmärrä miksi? päässä pyörii ajatukset että mitä jossei keksitä mitään puhuttavaa? mihin me mennään? mitä tehdään? vatsaa kouristaa. Puhelin soi, nään hänen nimen ruudussa. 20 minuutin päästä hän tulisi hankemaan minut. minuutit kuluvat nopeasti. Nyt kello on 0:22, istun koneen edessä ja olo on mahtava. hän haki mut meiltä ja ajettiin kaupunkiin, käveltiin ja juteltiin, eikä aiheistakaan ollu pulaa koska oon välillä aivan kamala puhumaan! istuttiin varmasti tunti yhdellä penkillä, juteltiin kaikesta, se oli niin luonnollista. ihan ku oltais tunnettu aina. loppujen lopuks päädyttiin prisman kautta vuokraan leffaa ja päädyin sitte niille. katottiin ehkä maailman paskin leffa, mut se ei haitannu koska seura oli hyvää. en tiedä mikä sen tekee, ikä vai vaan luonne mut se osas sanoo asioita jotka tuntu hyvältä ja joilla oikeesti on merkitystä.ihastuin.yksinkertaista. nyt on flunssanen olo ja huomenna pitäs lähtee road trpille, saa nähdä kuinka matka menee jos sairastan koko ajan..Nyt haluisin vaan pojan kainaloon nukkumaan, peiton alle pois tästä maailmasta, hetkeksi. Kirjoittelen taas kun reissuiltani kerkeän.yours truly me