myyty

näin siinä taas kävi..olen ihastunut, tekis mieli sanoa "taas" mutta kyseinen sana saattaa toistua blogissani hieman liikaa(ainakin pojista puhuttaessa). Parin päivän viestien jälkeen uskaltauduin laittaa lauantaiillan pojalle viestiä, eetulle. Kädet hikosi ja olin aivan panikiissa, kaverit kannustivat laittamaan viestin ja toistivat vaan ettet sä siinä mitään menetä. Hetken kuluttua kutsu tulla ottamaan mun kanssa perjantaina yksi oli lähtenyt. Tanssi tunti jatkoi ja hetkeksi jo kerkesin unohtaa asian. Tuntien välillä kuitenki uteliaisuus heräsi ja kävin tarkastamassa puhelinta. " Kukahan se juoppo on? :D mut hei onnenpäivät: mul vapaa viikonloppu et tottakai lähen, jos sä vaan uskallat?" Naamalle nousi hymy. Torjutuksi tuleminen on yksi kamalimmista tunteista, tuntuu että oma itsetunto pojlettaisiin aivan maahan. Mutta loppujen lopuksi, miksi? Sehän vain yksi poika, yhden ihmisen mielipide, ja totuushan on ettei kaikkia voi miellyttää eikä edes tarvitse! Nyt onneksi vastaus oli positiivinen eikä tarvinnut vajota itsesääliin ja käpertyä kotona peiton alle tai lähteä vetämään päätä täyteen. Hauskinta tässä koko viesti jutussa oli se, että kun reenien lopputtua olin vastaamassa viestiin, oli heti perään tullut uusi. Eetu luuli että oli lähettänyt viestin väärään numeroon ja että kutsu ei ollu tarkoitettukkaan hänelle! No koko viesti häsellyksen Eetu kuitenkin tuli hakemaan muo ja mentiin käymään kahvilla, ilta jatkui yksille ja sen jälkeen abceelle juomaan batterya ja loppujen lopuksi vaan ajeltiin. Oli hauska huomata kuinka erilaisen kuvan oli itse mielessään muodostanut ja kuinka iloinen oli että se mielikuva romuttautui täysin. Olen aina sanonut kavereille että mulle tulee kauheen kiusallinen olo jos poika tarjoaa leffan tai kahvin tai jotain muuta ekoilla treffeillä. Eihän siinä edes tunneta, eikä se poika tarjoamalla mulle kahvia vallota mun sydäntä. Kerran jopa sanoin yhdelle pojalle että annathan sä ostaa mun ihan itte oman leffalipun. Ja niinpä sain ostaa itse oman leffalipun. Pieni asia, mutta mulle niin tärkeä. Niin siis, sain ostaa itse kahvini ja juomani, olin täysin omaitseni, luulin että olin ollut tämän edellisen pojankin kanssa joka oli niin "unelma", mutta nyt vasta huomasin että omaitsensä voi olla oikealla tavalla ja väärällä. Olen kova puhumaan, sen kuvan musta varmasti on saanut tämän blogin kauttakin mutta tykkään myös kuunnella, siks oli ihanaa että Eetu puhu ja kerto ittestään, ja kyseli. Mitä oikeesti kaikki pojat ei tee, kyllä ne kuuntelee, mutta kamalin tunne on se että itselleen tulee olo että "hitto, tota ei kiinnosta paskaakaan mitä mä selitän". Ja mulle, yks piirre mitä tarvitaan, sarkasmi ja taito vittuilla..Sit mä oon myyty. MIettikää tilanne, poika heittää sut kotiin, te suutelette tavalla että mä otan sut nyt. Sä nouset autosta ja sanot "soitellaa" poika vastaa "ai eiks sulle jo riittäny, nähää sit puolen vuoden päästä" sä suljet oven, kavelet pois päin käännyt ja hymyilet. vähän ajan päästä tulee viestissä jossa lukee, mäki sua. Joo tiiän, kaikki ei ymmärrä, mut mulle on tärkeää se että koko ajan on yllä semmonen jännite. Jos poika on liian helppo, adios mut jos se on yhtään hankala ja ihan vähä etäinen, myyty. Eihän elämä oo minkäänlaista jos koko ajan pelaa varman päälle, eihän? Koko ajan pitää olla vähä varpaillaan, ja odottaa vaan seuraavaa siirtoa. jep, seuraavaan siirtoon xx me