sopivasti

Elokuvasaliin syttyy valot, taustalla pyörii lopputekstit, pojan käsi kietoutuu mun ympärille tunnen hellän suudelman mun huulilla. Tää todellaki tapahtuu. Saan kulkea keskellä helsinkiä, käsikädessä pojan kanssa, ja vielä sellasseen pojan kanssa jota ei tarvitse piilotella hämärillä kujilla, vaan sen voi ihan tuoda päivän valoon asti! Miten ihanaa n, että voi tosta noin vaan soittaa jollekkin ihmiselle ja pyytää lähtemään helsinkiin leffaan joskus 7 aikaa illalla, sitten käydä ennen elokuvaa yksillä, käydä ostamassa isopussikarkkia ja paljon poppareita ja istua elokuvateatterissa käsikädessä ja katsoa leffaa. En ihan heti osaa kuvitella itseäni tuohon kuvaan. Vaan niin taisi käydä, että olin juuri tuo tyttö muutama päivä sitten. Taas toisena päivänä olin taas kuvassa johon en olisi itseäni ihan heti osannut kuvitella. Istun autossa, heittämässä kännistä poikaa kotiin, oon niin vittuuntunu, en jaksa kommentoida mihinkään, mulkaisen vaan pahasti. Miten ihminen voi olla noin idiootti kännissä?! Juu en yhtään kiellä ettenkö mä olisi, mutta silti! Kuitenki aamulla vitutti oma käytös niin paljon että oli pakko pyytää anteeks, eihän me olla edes yhessä, ei mulla oo oikeutta niin sille suuttuu! Mun viisaat aivot teki kuitenki tässä jonku päätelmän, ihan vaan omien kokemusten perusteella että jos pystyn olemaan noin avoimesti ihastunut, mutta kuitenkin etäinen,en roiku siinä ihmisessä vaan annan tilaa, mutta en liikaa. En ole vainoharhainen, mutta osaan suuttua pelkäämättä menettämistä. Pelkään kuitenkin samalla menettämistä ja olen kokoajan myös sopivasti varpaillani ja haen hieeman hyväksyntää. Olen ihastunut. Niin ironista, mutta niin totta. Ihana tunne, että on joku, joka oikeasti välittää, mutta samalla pelottava, niin vangitseva, niiin.. varattu. va-rat-tu. huhhuh. Pari pulloo tähä välii. Ja hauskaa on se että, ensimmäistä kertaa en oikeastaan mieti mitään, annan vaan mennä. Se todella on niin että se tulee silloin kun sitä vähiten odottaa ja kun sitä vähiten haluaa. Suurin osa suhteista, kaatuu mustasukkaisuuteen, luottamuksen puutteeseen, rutiineihin ja suurimmaksi osaksi siihen, ettei enää osaa nauraa toiselle, vaan kaikki muuttuu niin vakavaksi. Yritetään me olla tekemättä näitä virheitä, yritetään kerrankin olla takertumatta kaavoihin. Entä jos seuraavan kerran kun meinaatte katsoa elokuvaa ja vain maata sängyllä, lähtisitte vaikka autolla tai kävellen johonki kauniiseen paikkaan keskelle ei mitään, pukisitte lämpimästi päälle ja ottaisitte vaikka kahvit tai kaakaot mukaan. Se on ihmeellistä kuinka paljon sellainen tuo ihmisiä lähemmäksi toisiaan. Uskaltakaa tehdä jotain erilaista! xx me

vanhaa kamaa

Kello soi 7.30..8.00..8.30..9.00 nousen. En ihan tainnut keretä 8 junaan helsinkiin päin! Päätin kuitenkin lähteä, siis kirpputoreille. Rakastan kirpputoreja,niissä vaatteissa ja tavaroissa on niin paljon muistoja. Se että saa penkoa tavaroita, tehdä tarjouksia ja löytää jokin vaate tai tavara johon rakastuu, jolle myy sydämensä, jota ilman ei siitä hetkesä lähtien voi elää. Se melkein päihittää seksin. no ei ihan, mutta melkein! Löysin laukun, ajan kuluttama, missä oli reikiä, vetoketjut toimi aika huonosti, se tuoksui hyvin hyvin vanhalta, siinä oli tahroja ja se oli sellaista kellertävää vanhaa nahkaa. Ei mikään ihmeellinen. Myyjä ei suostunut tinkimään hinnasta, se makso 15 euroa niin ei kyllä heti tullut mieleen ostaa. Mutta hetken mielijohteesta, juuri kun oli lähdössä pois kirpputorilta, hyvä jossen juossut sen pöydän luokse, osaksi toivoen että joku olisi jo ostanut sen, osaksi toivoen että se olisi vielä siellä. Siellä se oli. Ihan niinkuin odottaen. Sillä hetkellä tiesin sen lähtevän minun mukaani, kaikkine virheineen, myyjän suulle levisi leveä hymy kun hän näki minut taas hypistelemässä laukkua, tosin nyt seisoen 20 euron seteli kädessä tunnustaessani syvää rakkautta laukkua kohtaan. Myyjä totesi että laukku saa ainakin yhtä hyvän kodin mikä sillä on ollutkin. Hyvä etten alkanut itkemään! joo peli poikki, mähän puhun laukusta! huhhun nyt alkaa menee jo hulluuden puolelle. Mutta tätä samaa esimerkkiä voi verrata poikiin, kun sä näet jotain sellaista mikä vaan pysäyttää sun sydämen, saa sut nauramaan, elättämään toiveita, itkemään ilosta.. sun kuuluu saada se, ja sä saatkin sen. Sitä antaa sen oikean kohdalla mitä vain, siinä hyväksyy pienet ei oleelliset virheet, sitä poikaa katsoo vähän niinku huuruisen ikkunan läpi maailmaa. Mun SE OIKEA on tällä hetkellä laukku, ja se käy mulle vallan mainiosti! Ja kaiken lisäksi, se laukku on sellainen mitä kohtaan vaan harvat tuntee syvää rakkautta, parasta valita sitten semmonen mieskin! xxxxxxxxxxx Monet menee kirpputoreille vain ja ainostaan hamstraamaan suuren määrän tavaraa, joko omaan käyttöön tai yleensä kyllä jälleenmyymiseen, siellä näkee kaiken laisia ihmisiä, ensikertalaiset tunnistaa aina! Ne on vähä niinkuin eksyneinä aivan uudessa maailmassa. On niitä jotka lähtee verkkareissa, niitä joilla on ykköset päällä. On farkkua, nahkaa, turkkia, verkkaria, tennari, lenkkari, korkkista. Se on paikka mistä oikeastaan löytää kaiken ikäisiä, kaiken näköisiä, kaikenmaalaisia ja ihan kaikenlaisia ihmisiä. Vaikket niinkään tykkäisi ajatuksesta kulkea toisten vanhat vaatteet päällä mitkä on ostettu kirpputorilta, mikset ottaisi muutamaa tuntia lauantai päivästä ja menisi vallilan valtteri kirpputorille vain kulkemaan ja katselemaan ihmisiä.? Siellä voi oppia yllättävän paljon itsestäänkin. On selvää, ettei kaikki ymmärrä sitä "kulttuuria", ei monet mun kaveritkaan ymmärrä. Mutta musta on ihana vetää kiilakorot jalkaan, mustat paksut sukkahousut korkean, mutta lyhyen villakangas hameen kanssa, lisätä vielä vyö ja poolo ja korukaulaan ja lähteä vain kiertelemään! Ilman huolia pakko ostoista. Ja kaiken lisäksi, tämä kaikki. Halvalla. Eikä ole ollenkaan hullumpaa kirjotella tätä blogia "uusissa" sisleyn lappuhaalareissa jotka tingin 4 ja puoleen euroon! Olis sieltä toisin voinu muutaman pojanki tinkiä mukaan, mutta josse nyt jätetään seuraavaan kertaan. terveisiä vintiltä! me

kyllä mekin

Vannoin, etten tulisi seuraamaan tämän kauden bb:tä. Toisin kävi. Nyt olen jo koukussa. Eilisessä jaksossa esiin pomppasi aika hauska asia kun tytöt ja pojat oli erotettu toisistaan. Pojat pitivät hauskaa sillä välin kun tytöt maalasivat huonetta. Kun kuunteli poikien juttuja, he puhuivat oikeastaan vaan siitä kuinka hauskaa on että tytöt joutuvat hommiin ja he saavat olla sikoja ihan rauhassa. Seksiä ei oikeastaan mainittu, kun taas tyttöjen kesken muusta ei puhuttukkaan. Yksi oli vannonut ettei tulisi harrastamaan seksiä bb talossa mutta alkoi kuitenkin epäröidä koska 3 kuukautta on niin pitkä aika. Ennen ku bb loppu näytettiin vielä kuvaa huoneesta yöllä, ja siellä tämä samainen nainen oli jo päätynyt yhden pojan kanssa saman peiton alle. Musta tuntuu että naisilla jopa saattaa olla seksi enemmän mielessä kuin miehillä, vaikka aina puhutaan että miehet menevät alakertansa mukaan, mutta miksei naisetkin? Tyttöjen kanssa aina kouhulla mietitään meiän auto matkoja joilla ei oikeastaan muusta puhuta kuin pojista ja seksistä, siitä kuka on saanut viimeksi ja kuka on eniten puutteessa. Viimekski kun oltiin porukalla päätettiin että jokaisen tulee harrastaa seksiä uutena vuotena. Ties mistä toiki idea tullu. Ja jätkillä tuntuu olevan sellainen käsitys että ne on ainoita joilla on haluja, että ne on ainoita joita panettaa. Se on kyllä aivan väärä käsitys. Kyllä sitä nyt kelle tahansa haluja alkaa tulla jos viimekerrasta on kulunut muutama pieni hetki. Yhtälailla naiset lähtevät baariin hakemaan yhdenillanjuttua kuin miehetkin. Tosin täytyy kyllä myöntää että miehillä se on yleisempää, täytyy ehkä myöntää että meillä n useimmin tunteet pelissä. Tuntuu vain siltä, että aina jos on viettänyt jonkun pojan kanssa yhdenillan, pojat jotenkin olettavat ja pelkäävät meidän haluavan siitä tietenkin jotain muuta, vaikka asia voi olla juuri päin vastoin. Olen aika useinkin sinkku kavereitteni kanssa lähtenyt radalle ihan vain sillä yhdellä mielellä, ajattelematta jatkoa yhtään seuraavaa aamua pidemmälle. Pojille olisi aika tehdä yksii asia selväksi. Me emme anna eikä meitä oteta. Me otetaan ja annetaan jos siltä sattuu tuntumaan. haveaniceday

Pandoran lipas

joskus on päiviä kun mikään eivaan kiinnosta, kaikkien naamat vituttaa eikä mikään onnistu. No, tänään on juuri sellainen päivä. Tunnit ei voineet vähempää kiinnostaa koulussa, olo oli semmonen kuumeinen ja väsyny, tai siis on. Mieltä ei lämmitä oikeen mikää.. Pastat kiehuu yli ja kanatki todennäkösesti palaa uuniin. Aina kun Ally Mcbealilla on tälläisiä päiviä, itseasiassa aika usein,hänellä on oma biisi. Kappale joka varmasti nostaa hänen mielialaansa, ainakin hetkeksi, kunnes työkaverin naama palauttaa hänet unelmista maanpinnalle. Sajoissa taustamusiikki onkin mahdollista mutta pitäiskö meiän aina vitutuksen tullessa vetäänapit korviin ja laittaa jotain maailman iloisinta musiikkia tulemaan. i don´t think so. Mitä isompi vitutus, sen raskaampaa musiikkia. Bullet for my valentine ei olis nyt hullumpi vaihtoehto, varsinki ku tajusin etten pistäny makarooneihin aikaa.. Ainut asia mikä muo tällä hetkellä vähä piristää on Eetu. mutta en sais ajatella asiaa niin. Nähtiin taas eilen ja käytiin subissa syömässä, ajeltiin ja juteltiin jo vähä ehkä syvällisemmistä asioista. Molemmilla on sama ongelma. Aina jutun alussa alkaa toinen ahdistaa, se ettei oo vapaa tai sitte että toinen tykkää liikaa. great, meil menee vahvasti. Haluun pysyy vielä etäisenä ettei tää koko homma kuse, mut ei sitten taas liian etäisenä ettei tää homma kaadu. Nyt mä tarvisin ja kipeesti sitä kultasta keskitietä. En muista edes koska viimeks musta olis tuntunu tältä, ihastuneelta. Tällai kunnolla. Muo ei häiritse siinä juurikaan mikää, ainakaan vielä, ja voisin niin hyvin kuvitella että jakaisin tän ihmisen kanssa vähä isomman osan mun elämää ku pari viikkoo. Mut tarina voi näyttää toiselta. Musta tuntuu että ajattelen liikaa mitä päästän suustani ja mietin liikaa miltä näytän. Pelkään oikeesti sitä että menetän taas ihmisen kenestä oikeesti oon kiinnostunu. Nyt en vaan aijo tehä sitä "roikkumis" virhettä, antaa asioitten kerranki edetä omalla tahdilla. Jos vaikka onnistaiski! Aina mä jaksan ihmetellä että miten ne ihmiset ketkä on nyt yhdessä ovat löytäneet toisensa? miten he pysyvät yhdessä? ja miten ylipäänsä molemmat voi tykätä toisistaan yhtä paljon? Noi asiat on mulle sellanen pandoran lipas ja toivoisin että se mulle vielä joskus aukeais. Onniin vaikea sanoa kenestäkään että mitä he ajattelevat sinusta, ja vielä vaikeampaa, miksi joku tietty henkilö on kiinnostunut juuri sinusta, eikä siitä sinun vieressä istuvasta monta kertaa kauniimmasta tytöstä jooka vielä kaikenlisäksi vaikuttaakin mukavalta? Näihin kysymyksiin en kai tule koskaan edes saamaan vastausta. Ja ehkä pitäisi tyytä siihen ettei joitakin kysymyksiä ole vain tarkoitettu ratkaistavaksi. Eikä joitakin suhteita tarkoitettu jatkettavaksi.