Pandoran lipas

joskus on päiviä kun mikään eivaan kiinnosta, kaikkien naamat vituttaa eikä mikään onnistu. No, tänään on juuri sellainen päivä. Tunnit ei voineet vähempää kiinnostaa koulussa, olo oli semmonen kuumeinen ja väsyny, tai siis on. Mieltä ei lämmitä oikeen mikää.. Pastat kiehuu yli ja kanatki todennäkösesti palaa uuniin. Aina kun Ally Mcbealilla on tälläisiä päiviä, itseasiassa aika usein,hänellä on oma biisi. Kappale joka varmasti nostaa hänen mielialaansa, ainakin hetkeksi, kunnes työkaverin naama palauttaa hänet unelmista maanpinnalle. Sajoissa taustamusiikki onkin mahdollista mutta pitäiskö meiän aina vitutuksen tullessa vetäänapit korviin ja laittaa jotain maailman iloisinta musiikkia tulemaan. i don´t think so. Mitä isompi vitutus, sen raskaampaa musiikkia. Bullet for my valentine ei olis nyt hullumpi vaihtoehto, varsinki ku tajusin etten pistäny makarooneihin aikaa.. Ainut asia mikä muo tällä hetkellä vähä piristää on Eetu. mutta en sais ajatella asiaa niin. Nähtiin taas eilen ja käytiin subissa syömässä, ajeltiin ja juteltiin jo vähä ehkä syvällisemmistä asioista. Molemmilla on sama ongelma. Aina jutun alussa alkaa toinen ahdistaa, se ettei oo vapaa tai sitte että toinen tykkää liikaa. great, meil menee vahvasti. Haluun pysyy vielä etäisenä ettei tää koko homma kuse, mut ei sitten taas liian etäisenä ettei tää homma kaadu. Nyt mä tarvisin ja kipeesti sitä kultasta keskitietä. En muista edes koska viimeks musta olis tuntunu tältä, ihastuneelta. Tällai kunnolla. Muo ei häiritse siinä juurikaan mikää, ainakaan vielä, ja voisin niin hyvin kuvitella että jakaisin tän ihmisen kanssa vähä isomman osan mun elämää ku pari viikkoo. Mut tarina voi näyttää toiselta. Musta tuntuu että ajattelen liikaa mitä päästän suustani ja mietin liikaa miltä näytän. Pelkään oikeesti sitä että menetän taas ihmisen kenestä oikeesti oon kiinnostunu. Nyt en vaan aijo tehä sitä "roikkumis" virhettä, antaa asioitten kerranki edetä omalla tahdilla. Jos vaikka onnistaiski! Aina mä jaksan ihmetellä että miten ne ihmiset ketkä on nyt yhdessä ovat löytäneet toisensa? miten he pysyvät yhdessä? ja miten ylipäänsä molemmat voi tykätä toisistaan yhtä paljon? Noi asiat on mulle sellanen pandoran lipas ja toivoisin että se mulle vielä joskus aukeais. Onniin vaikea sanoa kenestäkään että mitä he ajattelevat sinusta, ja vielä vaikeampaa, miksi joku tietty henkilö on kiinnostunut juuri sinusta, eikä siitä sinun vieressä istuvasta monta kertaa kauniimmasta tytöstä jooka vielä kaikenlisäksi vaikuttaakin mukavalta? Näihin kysymyksiin en kai tule koskaan edes saamaan vastausta. Ja ehkä pitäisi tyytä siihen ettei joitakin kysymyksiä ole vain tarkoitettu ratkaistavaksi. Eikä joitakin suhteita tarkoitettu jatkettavaksi.