vanhaa kamaa

Kello soi 7.30..8.00..8.30..9.00 nousen. En ihan tainnut keretä 8 junaan helsinkiin päin! Päätin kuitenkin lähteä, siis kirpputoreille. Rakastan kirpputoreja,niissä vaatteissa ja tavaroissa on niin paljon muistoja. Se että saa penkoa tavaroita, tehdä tarjouksia ja löytää jokin vaate tai tavara johon rakastuu, jolle myy sydämensä, jota ilman ei siitä hetkesä lähtien voi elää. Se melkein päihittää seksin. no ei ihan, mutta melkein! Löysin laukun, ajan kuluttama, missä oli reikiä, vetoketjut toimi aika huonosti, se tuoksui hyvin hyvin vanhalta, siinä oli tahroja ja se oli sellaista kellertävää vanhaa nahkaa. Ei mikään ihmeellinen. Myyjä ei suostunut tinkimään hinnasta, se makso 15 euroa niin ei kyllä heti tullut mieleen ostaa. Mutta hetken mielijohteesta, juuri kun oli lähdössä pois kirpputorilta, hyvä jossen juossut sen pöydän luokse, osaksi toivoen että joku olisi jo ostanut sen, osaksi toivoen että se olisi vielä siellä. Siellä se oli. Ihan niinkuin odottaen. Sillä hetkellä tiesin sen lähtevän minun mukaani, kaikkine virheineen, myyjän suulle levisi leveä hymy kun hän näki minut taas hypistelemässä laukkua, tosin nyt seisoen 20 euron seteli kädessä tunnustaessani syvää rakkautta laukkua kohtaan. Myyjä totesi että laukku saa ainakin yhtä hyvän kodin mikä sillä on ollutkin. Hyvä etten alkanut itkemään! joo peli poikki, mähän puhun laukusta! huhhun nyt alkaa menee jo hulluuden puolelle. Mutta tätä samaa esimerkkiä voi verrata poikiin, kun sä näet jotain sellaista mikä vaan pysäyttää sun sydämen, saa sut nauramaan, elättämään toiveita, itkemään ilosta.. sun kuuluu saada se, ja sä saatkin sen. Sitä antaa sen oikean kohdalla mitä vain, siinä hyväksyy pienet ei oleelliset virheet, sitä poikaa katsoo vähän niinku huuruisen ikkunan läpi maailmaa. Mun SE OIKEA on tällä hetkellä laukku, ja se käy mulle vallan mainiosti! Ja kaiken lisäksi, se laukku on sellainen mitä kohtaan vaan harvat tuntee syvää rakkautta, parasta valita sitten semmonen mieskin! xxxxxxxxxxx Monet menee kirpputoreille vain ja ainostaan hamstraamaan suuren määrän tavaraa, joko omaan käyttöön tai yleensä kyllä jälleenmyymiseen, siellä näkee kaiken laisia ihmisiä, ensikertalaiset tunnistaa aina! Ne on vähä niinkuin eksyneinä aivan uudessa maailmassa. On niitä jotka lähtee verkkareissa, niitä joilla on ykköset päällä. On farkkua, nahkaa, turkkia, verkkaria, tennari, lenkkari, korkkista. Se on paikka mistä oikeastaan löytää kaiken ikäisiä, kaiken näköisiä, kaikenmaalaisia ja ihan kaikenlaisia ihmisiä. Vaikket niinkään tykkäisi ajatuksesta kulkea toisten vanhat vaatteet päällä mitkä on ostettu kirpputorilta, mikset ottaisi muutamaa tuntia lauantai päivästä ja menisi vallilan valtteri kirpputorille vain kulkemaan ja katselemaan ihmisiä.? Siellä voi oppia yllättävän paljon itsestäänkin. On selvää, ettei kaikki ymmärrä sitä "kulttuuria", ei monet mun kaveritkaan ymmärrä. Mutta musta on ihana vetää kiilakorot jalkaan, mustat paksut sukkahousut korkean, mutta lyhyen villakangas hameen kanssa, lisätä vielä vyö ja poolo ja korukaulaan ja lähteä vain kiertelemään! Ilman huolia pakko ostoista. Ja kaiken lisäksi, tämä kaikki. Halvalla. Eikä ole ollenkaan hullumpaa kirjotella tätä blogia "uusissa" sisleyn lappuhaalareissa jotka tingin 4 ja puoleen euroon! Olis sieltä toisin voinu muutaman pojanki tinkiä mukaan, mutta josse nyt jätetään seuraavaan kertaan. terveisiä vintiltä! me