sadun loppuko?

En olisi ensimmäiseksi uskonut itsestäni.. Kaikki puheet sinkkuuden ihanuudesta ja seurustelun typeryydestä kumuotuivat. ainakin omissa ajatuksissani. Mulla on ollu nyt 4 kertaa yhteensä saman pojan kanssa tälläista yhdenillan juttua, siis myös eilen. Sovittiin että nähtäisiin seuraavana päivänä kerranki selvin päin. Aamulla herään nauraen koko selvinpäin-näkemis idealle. Vaikka koko eilinen juttu olikin läppä, huonosellainen, tajusin jotain. Jotain mikä ei jätä minua rauhaan. Yhdeb sanan joka ei ole kuulunut sanavarastooni. Seurustelu. Haluan sitä, janoan sitä, mutta vain yhden ihmisen kanssa. Ihmisen jonka torjuin, koska pelkäsin. Pelkäsin sitoutumista, ja sitä että joku oikeasti tykkää minusta. naurettavaa. Annoinn unelmani valua pois. Ja nyt hän seurustelee. Ja tällä kertaa voin syyttää vain ja ainoastaan itseäni, en ketään muuta. Siinä pojassa on kaikki. Kipinä, ulkonäkö, luonne ja persoona. Ihminen kenen kanssa voi tehdä mitä vaan, jutella, hölmöillä, kiukutella, olla surullinen, iloinen ja ennenkaikkea olla omaitsensä. En saa mielen rauhaa ennen kuin olen puhunut kyseisen ihmisen kanssa. Mutta tällä kertaa teen sen oikein, ajatttelen pitemmällle ja ajattelen muitakin kuin vain minua itseäni. Minulle sanottiin tänään jotain hyvin fiksua; Mun täytyy miettiä kymmenen tuhatta kertaa tämä asia läpi ennen kuin meen sanoon sille mitään, koska jos se jättää tyttöystävänsä mun takia en voi enään peräänty', pelissä on liikaa siinä vaiheessa. olis todella itsekästä pyytää poikaa eroamaan itsensä takia ja sitten vetää peli heti poikki. Minun täytyy olla varma. Joten..: Päätin että mietin tästä jouluun asti asiaa, jos olen vielä ihastunut ja yhtä varma tunteistani kuin olen nyt voin tehdä siirron. Mutta sekin täytyy tehdä varovasti. Heitän pallon pojalle. Esitän niin simppelin kysymyksen kuin "oletko onnellinen" ja pyydän häntä minun itseni ja kaikkien muiden takia vastaamaan täysin rehellisesti. sitten kysyn onko hän niin onnellinen kuin voisi olla. jos vastaus on kyllä, jätän asian siihen. Minua ei tarvita. Turhaa sotkea ja satuttaa jos ihminen on onnellinen. Kaikkea ei voi saada. Vaikka kuinka se sattuisi, aion pitää asian itselläni ja toimia kerran elämässäni oikein olemalla epäitsekäs ja ajattelemalla että ihanaa kun jotkut ovat löytäneet toisensa. Tiedän, ei kuullosta yhtään minulta. Mutta jos vastaus on toisenlainen, minun kannaltani oikeanlainen, suutelen häntä. Joltain kantilta katsottuna tämä satu saa kuitenkin onnelisen lopun. jatkuu.. yours truly a.y