So what?

Thought I couldn't live without you xxxx It's gonna hurt when it heals too xxxx It'll all get better in time xxxx And live my life how it should be xxxx No matter how hard it is, I'll be fine without you. Yes, I will. Viikonloppu muuttaa kaiken? Hyvin mahdollista. Kerran se katsoi muhun, kerran se kulki mun ohi, sano yhden sanan ja sen jälkeen oli hiljasta. Sitten sitä ei enää kiinnostanut. Olin ilmaa jonka läpi pysty kävelemään huomaamatta mitään. Mutta miksi? jonain viikonloppuna ollaan ku oltais seurusteltu monta vuotta. Seuraavana ei olla mitään. Ja tätä jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Oon monesti ollu kiinni pojissa ja pitkään voi luoja! mutta tää on erilaista. Koska niinä hyvinä harvoina päivinä, saan siltä ihmiseltä palan onnea, mutta kuitenkin useina päivinä se vie multa kaksinkertasenpalan mun sydämestä. Kuullostan jo ihan hullulta, tää ei oo enää ees tervettä. Hei kamoon, enhän mä ees kunnol tunne koko ihmistä! Oon nykyään ihan hermoheikko ku ees kuulen sen nimen, kädet alkaa hikoilee ja sydän hakkaan ja päivässä on ehkä vaan muutama hassu hetki ku se ei oo mun ajatuksissa ja ku mäen haluis puhuu siitä. ut oon miettiny et jos jotain tarpeeks haluu, voiko sen oikeesti sitten saada? Mun hyvä kaveri sano mulle eilen että rauhotu, se vaan kiusaa suo, ja tahallaan ei huomaa suo, koska siitä on kiva tuntee ittensä halutuks. No hitto, kiusatkoon sit jotain muuta ihmistä ja tulis sanoo mulle suoraa et sitä ei kiinnosta tai edes sen verran et joo ehkä kiinnostaa mut täst ei voi koskaan tulla mitään isompaa. mut ei. Eilenki kävelin itkien baarista kotiin. Tän täytyy loppua. Löydän itteni muuten kohta jostain kellikseltä ja se ei kuitenkaa oo ihan se seuraava paikka minne haluun muuttaa. Nyt pitäs vaa ottaa rennosti, hyväksyy asia ja liikkuu eteenpäin. Hyvä, se onki mun seuraavan viikon projekti! Ja ensviikon risteilykään ei tee varmasti yhtään pahaa unohtamiselle! Täält on suunta vaan ylös päin ja mä oon jko tilanne hissin seittemänteen kerrokseen. Siit on hyvä lähtee. Katellaa, yours truly I

itkettää, naurattaa, ihastuttaa, vihastuttaa

Herään aamulla väsyyneenä, mutta varmana että nyt täytyy nousta. Edellisen illan vaatteet päällä se ei tuota kovin kummoisia ponnnistuksia. Nousen ja suutelen poskelle sikeästi nukkuvaa, niin suloista poikaa. Kävelen ulos pistelevään pakkaseen ja suuntaan kengät kohti kotia. Meinasin sanoa että kuullostaa ehkä ihanalta, mutta vedän sanani takaisin. Ei se edes kuullostaa, ja vielä vähemmän se on. Siitä on nyt itseasiassa vuosi, kuukausi ja 4 päivää kun suutelin häntä ensimmäistä kertaa. Aluksi se oli hauskaa säätämistä, sellaista huoletonta. vasta loppuvuodesta, kaikkien epäonnistuneiden juttujen jälkeen (juu kyllä, edellisen tekstini suunnitelmat romutin ihan itse, en ikinä nähnyt häntä kun tajusin ettei se ole sitä mitä haluan. tiedetään, olen hankala) niin siis epäonnistuneiden juttujen jälkeen vietin taas, varmasti 8 kerran illan tämän kyseisen pojan kanssa. Aamulla heräsin yksin omasta sängystä, mutta seurakseni oli hiipinyt varjo, joka tulisi olemaan kauan kanssani. Olin koukussa. Ihastunut. Valmis syöksymään hänen syylinsä. Asiahan vain on niin että kohteeni tällä kertaa ei olekkaan niin helppo. Ja tässä sitä ollaan, odottamassa seuraavaa viikonloppua kunnes taas näkisin hänet, tuntisin huulet huulillani ja sykkeen kehossani. Kyllä, näin alas olen vajonnut. Ei poikia, ei ihastuksia, ei yhden illan juttua, ei perhosia vatsassa..ellei oteta laskuihin häntä. Hänen kohdallaan 3 viimeistä kymmenkertaistuu. Hauskinta tässä onkin se, että tiedän erittäin hyvin, että en tule ikinä saamaan tätä miestä kokonaan.Tai vielä hauskempaa varmasti on se ettei olla ikinä nähty selvinpäin. mhh. this is the deal..haluuko joku täyttää jatkon tohon lauseeseen? Oon monesti päättänyt että nyt! nyt loppu. se vaan on niin vastustamaton. Mutta kuka sano että skede ja snoukkapojat on helppoja? ei kukaan, siinähän se onki. Pitäis saada nyt sellanen opas että "miten skede poika kesytetään". ei niin helposti tehty ku sanottu. Mut nyt on kaikki kortit heitetty, on kerrottu tunteet, keskusteltu, tutustuttu (paitsi et vaan semikännis), tanssittu ja suudeltu. ja nyt vaan odotan, odotan, odotan ja odotan. Odotan varmaan vielä seuraavaski elämäs jos jatkan olemal näin säälittävä. Jos se vaan sanois mulle et se ei haluu mua, eikä oo kiinnostunu musta nii voisin jatkaa ja unohtaa. mut ei. se ei anna mulle siihen tilaisuutta koska väittää välittävänsä musta. gaad. tää ei näköjään lopu? Näin käy aina, mun hankallus kostautuu mulle ittelleni. Kun en ota niitä ihania poikia jotka oikeesti tykkää musta, saan riesaks tämmösseen paskan josta haaveilen 24/7. life is unfair, you just have to live with it.No mut hei, viikonloppuun on enään kakspäivää, ehkä kaikki asiat muuttuu? aiiit? yours truly I